All posts tagged “Sculpture”

October 5, 2013

3Räume –Three Sculptors
5.–26.10.2013

Liisa Hietanen, Johanna Ilvessalo
and Anneli Sipiläinen

Exhibition opening 4th of October at 18—20 o’clock.
Welcome!

Website: Liisa Hietanen

Liisa Hietanen (1981), Johanna Ilvessalo (1964) und Anneli Sipiläinen (1940) sind Bildhauerinnen aus unterschiedlichen Generationen und sind somit in verschiedenen Stadien ihrer Laufbahn. Die Unterschiede der Arbeitstechniken, und somit des Denkens der drei, schaffen einen lebhaften Dialog in der Ausstellung. Durch kompromisslose visuelle Umsetzung die Welt und den Menschen zu untersuchen, ist was die Arbeiten dieser Künstlerinnen vereint.

Kurator Bildhauerin Maija Helasvuo

Liisa Hietanen

Ich häkle und stricke meine Skulpturen. Die Technik ist zu einem Teil meines Denkens geworden. Sie ist stetig und anwesend. Sie gibt einem Portrait Zeit seinen Charakter zu finden und einem Objekt einen langsamen Drall.

In meiner Arbeit begegne ich fortwährend Unterschieden zwischen mir und anderen. Ich denke über soziale Grenzen nach – Dinge die uns trennen aber andererseits auch besonders vereinen. Ich bin an diesen Erfahrungen, und Dingen die wir als Menschen teilen, interessiert.

Johanna Ilvessalo

Meine Raumarbeiten bestehen aus unterschiedlichen Elementen; Bild, Bewegung, Licht, Schatten und Klanglandschaft.

In meinen Arbeiten untersuche ich die Zerbrechlichkeit und Verletzlichkeit des Lebenslaufes mit Kombinationen von Licht, fließendem Wasser und Fotografien. Die menschlichen Gesichter sind in der Ausstellung verborgen oder verwittert, alles was übrig bleibt ist eine vage Figur, eine Gruppe ferner Erinnerungen.

Durch die Gegenüberstellung von Gesichtslosigkeit und Wassertropfen verändert sich das gewöhnliche Portrait zu etwas völlig anderem. Fotografien sind keine Erinnerungsträger mehr, sondern nehmen eine neue Rolle als Symbole von Vergessenheit, Abkehr und Entfremdung an.

Anneli Sipiläinen

In meinen Arbeiten steht oftmals der Mensch im Mittelpunkt, obwohl die Skulptur äußerlich zum Beispiel die Form eines Tiers anzunehmen scheint. Ich denke an die Gegensätzlichkeit des Lebens, seine scheinbare Stärke – die Sicherheit des Alltags – und andererseits seine unerwartete Zerbrechlichkeit.

Ich arbeite gerne mit Holz. Sein Wesen erlaubt es große Skulpturen von Hand zu fertigen. Wenn nötig, erziele ich mit dem Einsatz von Maschinen eine vollständig andere Wirkung. Holz ist ein warmer und sichererÜbersetzer von Gedanken.

Die Austellung wurde unterstützt von Frame Visual Art Finland.

 3Räume / Three Sculptors

Liisa Hietanen (b. 1981) Johanna Ilvessalo (b. 1964) and Anneli Sipiläinen (b. 1940) are three different aged sculptors at a different phase of their career. The differences between their techniques and thus their thinking makes this exhibition vividly conversing and therefore specially interesting for the viewer. Studying the world and human being through uncompromising and refined visual making of works, is what combines these artists works.

Curator Sculptor Maija Helasvuo

Liisa Hietanen

I crochet and knit my sculptures. The technique has become a part of my thinking. It is continuous and present giving a portrait time to reach its character and a slow twist to an object.

In my work I constantly meet a difference between me and others. I find myself thinking of social boundaries, things that separate us, but on the other hand especially unite us. I am interested in those experiences and things that we as human beings share.

Johanna Ilvessalo

My spatial works are formed with many different elements; picture, movement, light, shadow and soundscape.

In my works I have studied the fragility and vulnerability of the lifespan with combinations of light, flowing water and pictures. In the exhibition the pictures of human faces are hidden or worn away, all that is left is a vague figure, a group of distant memories.

By juxtaposing facelessness and drops of water the ordinary portrait changes to something completely different. Photographs stop being savers of memory and they get a new role as symbols of oblivion, abandonment and alienation.

Anneli Sipiläinen

In my works the human being is often in a main role although the form of the sculpture would appear to get a shape of for example an animal. I think of the contrariety of life, its apparent strength – the safety of everyday – and in the other hand unexpected fragility.

I like to use wood as my material, its essence makes it possible to make large sculptures by hand and if necessary with machines I can achieve a completely different kind of look. Wood is a warm and safe interpreter of thought.

The exhibition has been supported by Frame Visual Art Finland.

3Räume / Kolme kuvanveistäjää

Liisa Hietanen (s. 1981) Johanna Ilvessalo (s. 1964) ja Anneli Sipiläinen (s. 1940) ovat kolme eri ikäistä ja uransa eri vaiheissa työskentelevää kuvanveistäjää. Heidän tekniikoidensa ja sitä kautta ajattelunsa erilaisuus tekee juuri tästä näyttelystä vilkkaasti keskustelevan ja siksi katsojalle erityisen mielenkiintoisen.
Heidän työskentelyään yhdistää sisällön vahvuus, maailman ja ihmisenä olemisen pohdinta tinkimättömän ja viimeistellyn visuaalisen toteuttamisen kautta.

Näyttelyn kuraattori kuvanveistäjä Maija Helasvuo

Liisa Hietanen
Virkkaan ja neulon veistokseni. Tekniikastani on muodostunut osa ajatteluani. Se on jatkuvaa ja läsnäolevaa antaen muotokuvalle aikaa saada luonteensa ja esineveistokselle hitaasti vinksahtaneen olemuksen.

Työskentelyssäni törmään jatkuvasti eroon minun ja muiden välillä. Huomaan pohtivani sosiaalisia rajoja, asioita jotka erottavat meitä, mutta toisaalta etenkin yhdistävät. Minua kiinnostavat ne kokemukset ja asiat, jotka me inhimillisinä olentoina jaamme.

Johanna Ilvessalo
Tilateokseni rakentuvat useista eri elementeistä; kuvasta, liikkeestä, valosta, varjosta sekä äänimaisemasta.

Teoksissani olen tutkinut ihmisen elämänkulun haurautta ja haavoittuvuutta valon ja heijastuksen, virtaavan veden sekä kuvien yhdistelminä. Näyttelyn kuvissa ihmisten kasvot ovat piilossa tai kuluneet pois, ja heistä on jäljellä vain epämääräinen hahmo, joukko etäisiä muistoja.

Rinnastamalla kasvottomuuden ja vesipisarat muuttuu tavallinen muotokuva joksikin ihan muuksi. Valokuvat lakkaavat olemasta muiston tallettajia, ja ne saavat uuden roolin unohduksen, hylkäämisen ja vieraantumisen symboleina.

Anneli Sipiläinen
Teoksissani on useimmiten pääosassa ihminen,vaikka veistoksen hahmo näyttäisikin saavan esimerkiksi eläimen hahmon. Ajattelen elämän vastakohtaisuutta, sen näennäistä vahvuutta – arkipäivän turvallisuutta – ja toisaalta odottamatonta haurautta.

Käytän materiaalina mielelläni puuta, sen olemus mahdollistaa suurtenkin veistosten käsin tekemisen ja tarvittaessa voi koneiden avulla saada aivan toisen tyyppistä jälkeä. Puu on ajatuksen tulkkina lämmintä ja turvallista.

Näyttelyä on tukenut Visuaalisen taiteen keskus Frame.

January 12, 2013

GOOD HEAVENS | Jukka Lehtinen | 12.1.–9.2.2013

Installationen

Website Jukka Lehtinen

Jukka Lehtinen

Jukka Lehtinen ist ein finnischer Bildhauer, der Materialien und Herstellungsmethoden in
seinen Kunstwerken unvoreingenommen verwendet, wie Schaumsto und dessen industrielles Formungsverfahren in der aktuellen Ausstellung. Seine Kunst kann gleichzeitig
jungenhaft humoristisch sein und ernste Gedanken wecken.

Jukka Lehtinen hat mehrere Werke für öentliche Räume hergestellt. Das Bekannteste
steht vor dem Anbau der Parlamentsgebäude in Helsinki. Das “Eigenes Land Erdbeere”
(Daheim bleibt daheim) -Kunstwerk besteht aus 100 x vergrößerten Walderdbeeren aus Stahl.

In der Ausstellung sind drei Kunstwerke zu sehen. Sie sind wie Räume, die Gefühle wecken.
Die Formen der Kunstwerke sind minimalistisch und erlebbar. Das Betreten der Ausstellung
ist für den Besucher wie ein Übergang zur Bühne oder einem Gemütszustand. Die Kunstwerke spielen mit Maßstab und Raum. Das Kunstwerk „Raum“ füllt in der Art eines Gefühls
beinahe den ganzen Raum.

Jukka Lehtinen will mit seinen Kunstwerken die Vernunft umgehen. Ein Kunstwerk, das
einen Raum füllt kann das Innere des Menschen erfüllen – Gefühl und Erlebnis überholen
das rationale Denken. Das sich im Vorderraum der Galerie bendende ”Panze in meinem
Garten” –Kunstwerk ist fünfzehn Jahre alt, also ein Teenager. Als Spielkameraden für es
entstand letztes Jahr ein Kunstwerk, das den Namen: ”Der hat doch fast angefangen zu
weinen” bekam. Der Satz beinhaltet Schuldgefühl und Angst. Es stellt eine Situation dar, in
der zwei Schuldige diskutieren, aber den von ihnen verursachten Gefühlsreaktionen nicht
begegnen können.
October 13, 2012

Social isolation, 13.10.–10.11. 2012

The exhibition was preceded by an international workshop between the participating artists Maiju Heikkilä (Fin), Anna Tahkola (Fin), Elisabeth Buset (Can), Janne Kärkkäinen (Fin), Sampsa Ingren (Fin), Jonna Sivonen (Fin), Anne Rossi (Fin), Erkki Nampajärvi (Fin), Matti Vainio (Fin) and Annika Bergvik‑Forsander (Fin)

 

Social Isolation

Social Isolation, the second exhibition of the new Berlin based art gallery Galerie TOOLBOX, consists of drawings by ten young artists discussing themes of social alienation from a variety of perspectives. The exhibition is based on a concentrated drawing workshop occurring in the gallery, during which every artist implements one work and participates in the creation of one collective work.

The exhibition approaches the social aspects of modern culture from the concept of alienation. What does alienation mean in modern Europe? How can it be treated with the means of art?

The idea of social alienation originates from the philosophy of Georg Hegel (1770–1831). The term of alienation has been especially connected with the theory of Karl Marx. It is one of the most used theories in social sciences and also in modern art.

Alienation deals with the vanishing of human and natural values in a fragmented and objectified social reality. The working culture, with its emphasis on competitiveness, also escalates social relations. The meaning of human dignity and labour is blurred, when man is above all required to conform to be a part of machinery. The satisfaction of understanding totalities, like finishing a work from beginning to end, is a natural human desire. The structural violence of the society, such as fragmentation that creates weakness or connecting human dignity to the ideal of productivity alienates man from nature, other people, his or her own feelings and needs. We require a human dignity that is independent of economy, production and consumption, a freedom to a more comprehensive life in order to be able to recognize man and nature in connection to us, belonging to our own humanity.

Social Isolation brings artists used to independent and lonely work, to work in a commonly shared space. The exhibition and workshop enable the sharing of art and work, and the joy of producing a work from beginning to end.

Artists of exhibition are Maiju Heikkilä (Fin), Anna Tahkola (Fin), Elisabeth Buset (Can), Janne Kärkkäinen (Fin), Sampsa Indgrén (Fin), Jonna Sivonen (Fin), Anne Rossi (Fin), Erkki Nampajärvi (Fin), Matti Vainio (Fin) ja Annika Bergvik-Forsander (Fin).

Galerie TOOLBOX is a cooperative of seven Finnish artists in the centre of Berlin, in Mitte. The gallery represents Finnish and international art from the perspective of social questions.

Social Isolation

Uuden berliiniläisen Galerie TOOLBOXin toinen näyttely Social Isolation koostuu 10 nuoren taiteilijan teoksista, jotka käsittelevät sosiaalisen eristäytymisen teemoja eri näkökulmista. Näyttelyn pohjana on gallerian tiloissa järjestettävä piirustusworkshop, jonka aikana kukin taiteilijoista toteuttaa yhden teoksen ja osallistuu yhden yhteisteoksen tekemiseen.  

Näyttely lähestyy nykykulttuurin sosiaalisia näkökulmia vieraantumisen käsitteestä käsin. Mitä vieraantuneisuus tarkoittaa nyky-Euroopassa? Miten sitä voi käsitellä taiteen keinoin?

Alkujaan ajatus yhteiskunnallisesta vieraantumisesta tulee saksalaisen Georg  Hegelin (1770 – 1831) filosofiasta. Vieraantuneisuuden termi on myöhemmin liitetty etenkin Karl Marxin teoriaan. Se on yksi käytetyimmistä teorioista yhteiskuntapolitiikassa ja myös nykytaiteessa.

Vieraantuneisuudessa on kysymys inhimillisten ja luonnollisten arvojen katoamisesta sirpaloituneessa ja esineellistetyssä yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kilpailukykyä korostava työkulttuuri laajenee koskemaan myös sosiaalisia suhteita. Niin ihmisarvon kuin työnkin merkitys hämärtyy, kun ihmiseltä vaaditaan ennen kaikkea sopimista koneiston osaksi. Kokonaisuuksien ymmärtämisen, niin kuin työn alusta loppuun saattamisen nautinto on ihmiselle luonnollinen, inhimillinen tarve. Yhteiskunnan rakenteellinen väkivaltaisuus, kuten voimattomuutta aiheuttava sirpaleisuus tai ihmisarvon sitominen tuottavuuden ideaaliin vieraannuttaa ihmistä luonnosta, toisista ihmisistä, omista tunteistaan ja tarpeistaan. Tarvitsemme taloudesta, tuotannosta ja kuluttamisesta vapaata ihmisarvoa, vapautta kokonaisvaltaisempaan elämään, jotta voisimme tunnistaa ihmisen ja ympäristön luonnollisesti meihin liittyviksi, omaan ihmisyyteemme kuuluviksi.

Social Isolation tuo itsenäiseen ja yksinäiseen työhön tottuneet taiteilijat työskentelemään yhteisesti jaettuun tilaan. Näyttely ja workshop mahdollistaa taiteen ja työn jakamisen, sekä alusta loppuun asti valmistuvan työn tekemisen ilon.

Näyttelyn taiteilijat ovat Maiju Heikkilä (Fin), Anna Tahkola (Fin), Elisabeth Buset (Can), Janne Kärkkäinen (Fin), Sampsa Indgrén (Fin), Jonna Sivonen (Fin), Anne Rossi (Fin), Erkki Nampajärvi (Fin), Matti Vainio (Fin) ja Annika Bergvik-Forsander (Fin). Workshopin ja näyttelyn tutorina toimii kuvataiteilija Mika Karhu. Lisäksi workshopissa luennoi filosofi FT Pentti Määttänen.

Galerie TOOLBOX on seitsemän suomalaisen kuvataiteilijan ylläpitämä galleria Berliinin keskustassa, Mittessä. Galleria esittelee suomalaista ja kansainvälistä taidetta yhteiskunnallisten ja sosiaalisten kysymysten tiimoilta.