3Räume –Three Sculptors
5.–26.10.2013

Liisa Hietanen, Johanna Ilvessalo
and Anneli Sipiläinen

Exhibition opening 4th of October at 18—20 o’clock.
Welcome!

Website: Liisa Hietanen

Liisa Hietanen (1981), Johanna Ilvessalo (1964) und Anneli Sipiläinen (1940) sind Bildhauerinnen aus unterschiedlichen Generationen und sind somit in verschiedenen Stadien ihrer Laufbahn. Die Unterschiede der Arbeitstechniken, und somit des Denkens der drei, schaffen einen lebhaften Dialog in der Ausstellung. Durch kompromisslose visuelle Umsetzung die Welt und den Menschen zu untersuchen, ist was die Arbeiten dieser Künstlerinnen vereint.

Kurator Bildhauerin Maija Helasvuo

Liisa Hietanen

Ich häkle und stricke meine Skulpturen. Die Technik ist zu einem Teil meines Denkens geworden. Sie ist stetig und anwesend. Sie gibt einem Portrait Zeit seinen Charakter zu finden und einem Objekt einen langsamen Drall.

In meiner Arbeit begegne ich fortwährend Unterschieden zwischen mir und anderen. Ich denke über soziale Grenzen nach – Dinge die uns trennen aber andererseits auch besonders vereinen. Ich bin an diesen Erfahrungen, und Dingen die wir als Menschen teilen, interessiert.

Johanna Ilvessalo

Meine Raumarbeiten bestehen aus unterschiedlichen Elementen; Bild, Bewegung, Licht, Schatten und Klanglandschaft.

In meinen Arbeiten untersuche ich die Zerbrechlichkeit und Verletzlichkeit des Lebenslaufes mit Kombinationen von Licht, fließendem Wasser und Fotografien. Die menschlichen Gesichter sind in der Ausstellung verborgen oder verwittert, alles was übrig bleibt ist eine vage Figur, eine Gruppe ferner Erinnerungen.

Durch die Gegenüberstellung von Gesichtslosigkeit und Wassertropfen verändert sich das gewöhnliche Portrait zu etwas völlig anderem. Fotografien sind keine Erinnerungsträger mehr, sondern nehmen eine neue Rolle als Symbole von Vergessenheit, Abkehr und Entfremdung an.

Anneli Sipiläinen

In meinen Arbeiten steht oftmals der Mensch im Mittelpunkt, obwohl die Skulptur äußerlich zum Beispiel die Form eines Tiers anzunehmen scheint. Ich denke an die Gegensätzlichkeit des Lebens, seine scheinbare Stärke – die Sicherheit des Alltags – und andererseits seine unerwartete Zerbrechlichkeit.

Ich arbeite gerne mit Holz. Sein Wesen erlaubt es große Skulpturen von Hand zu fertigen. Wenn nötig, erziele ich mit dem Einsatz von Maschinen eine vollständig andere Wirkung. Holz ist ein warmer und sichererÜbersetzer von Gedanken.

Die Austellung wurde unterstützt von Frame Visual Art Finland.


 3Räume / Three Sculptors

Liisa Hietanen (b. 1981) Johanna Ilvessalo (b. 1964) and Anneli Sipiläinen (b. 1940) are three different aged sculptors at a different phase of their career. The differences between their techniques and thus their thinking makes this exhibition vividly conversing and therefore specially interesting for the viewer. Studying the world and human being through uncompromising and refined visual making of works, is what combines these artists works.

Curator Sculptor Maija Helasvuo

Liisa Hietanen

I crochet and knit my sculptures. The technique has become a part of my thinking. It is continuous and present giving a portrait time to reach its character and a slow twist to an object.

In my work I constantly meet a difference between me and others. I find myself thinking of social boundaries, things that separate us, but on the other hand especially unite us. I am interested in those experiences and things that we as human beings share.

Johanna Ilvessalo

My spatial works are formed with many different elements; picture, movement, light, shadow and soundscape.

In my works I have studied the fragility and vulnerability of the lifespan with combinations of light, flowing water and pictures. In the exhibition the pictures of human faces are hidden or worn away, all that is left is a vague figure, a group of distant memories.

By juxtaposing facelessness and drops of water the ordinary portrait changes to something completely different. Photographs stop being savers of memory and they get a new role as symbols of oblivion, abandonment and alienation.

Anneli Sipiläinen

In my works the human being is often in a main role although the form of the sculpture would appear to get a shape of for example an animal. I think of the contrariety of life, its apparent strength – the safety of everyday – and in the other hand unexpected fragility.

I like to use wood as my material, its essence makes it possible to make large sculptures by hand and if necessary with machines I can achieve a completely different kind of look. Wood is a warm and safe interpreter of thought.

The exhibition has been supported by Frame Visual Art Finland.


3Räume / Kolme kuvanveistäjää

Liisa Hietanen (s. 1981) Johanna Ilvessalo (s. 1964) ja Anneli Sipiläinen (s. 1940) ovat kolme eri ikäistä ja uransa eri vaiheissa työskentelevää kuvanveistäjää. Heidän tekniikoidensa ja sitä kautta ajattelunsa erilaisuus tekee juuri tästä näyttelystä vilkkaasti keskustelevan ja siksi katsojalle erityisen mielenkiintoisen.
Heidän työskentelyään yhdistää sisällön vahvuus, maailman ja ihmisenä olemisen pohdinta tinkimättömän ja viimeistellyn visuaalisen toteuttamisen kautta.

Näyttelyn kuraattori kuvanveistäjä Maija Helasvuo

Liisa Hietanen
Virkkaan ja neulon veistokseni. Tekniikastani on muodostunut osa ajatteluani. Se on jatkuvaa ja läsnäolevaa antaen muotokuvalle aikaa saada luonteensa ja esineveistokselle hitaasti vinksahtaneen olemuksen.

Työskentelyssäni törmään jatkuvasti eroon minun ja muiden välillä. Huomaan pohtivani sosiaalisia rajoja, asioita jotka erottavat meitä, mutta toisaalta etenkin yhdistävät. Minua kiinnostavat ne kokemukset ja asiat, jotka me inhimillisinä olentoina jaamme.

Johanna Ilvessalo
Tilateokseni rakentuvat useista eri elementeistä; kuvasta, liikkeestä, valosta, varjosta sekä äänimaisemasta.

Teoksissani olen tutkinut ihmisen elämänkulun haurautta ja haavoittuvuutta valon ja heijastuksen, virtaavan veden sekä kuvien yhdistelminä. Näyttelyn kuvissa ihmisten kasvot ovat piilossa tai kuluneet pois, ja heistä on jäljellä vain epämääräinen hahmo, joukko etäisiä muistoja.

Rinnastamalla kasvottomuuden ja vesipisarat muuttuu tavallinen muotokuva joksikin ihan muuksi. Valokuvat lakkaavat olemasta muiston tallettajia, ja ne saavat uuden roolin unohduksen, hylkäämisen ja vieraantumisen symboleina.

Anneli Sipiläinen
Teoksissani on useimmiten pääosassa ihminen,vaikka veistoksen hahmo näyttäisikin saavan esimerkiksi eläimen hahmon. Ajattelen elämän vastakohtaisuutta, sen näennäistä vahvuutta – arkipäivän turvallisuutta – ja toisaalta odottamatonta haurautta.

Käytän materiaalina mielelläni puuta, sen olemus mahdollistaa suurtenkin veistosten käsin tekemisen ja tarvittaessa voi koneiden avulla saada aivan toisen tyyppistä jälkeä. Puu on ajatuksen tulkkina lämmintä ja turvallista.

Näyttelyä on tukenut Visuaalisen taiteen keskus Frame.